Kataja

Kataja

Latinankielinen nimi: Juniperus communis
Heimo: Sypressikasvit (Cupressaceae)

Kataja on ikivihreä havupuu, joka on hyvän kylmänsietokykynsä ansiosta erittäin yleinen kasvi Pohjoismaissa. Suomessa se kasvaa yleisesti koko maassa. Katajan uskotaan levinneen Suomeen Tanskasta jääkauden päättyessä lähes 12 000 vuotta sitten.

Vinkkejä katajan istutukseen kotioloissa

Jos olet päättänyt istuttaa puutarhaasi katajan, voit onnitella itseäsi, sillä pensasmainen kataja on erittäin helppo kasvatettava. Nykyään on saatavilla useita erilaisia katajalajikkeita, joista voit ensimmäiseksi valita itsellesi sopivimman. Voit halutessasi kasvattaa katajaa maan peittävänä kasvina, tuuheana pensaana, kapeana pilarina tai pienenä puuna. Kärsivällisyytesi määrä, puutarhasi olosuhteet sekä valitsemasi kasvupaikka ovat valinnan kannalta ratkaisevia.

Vaikka kataja on hyvin sopeutuvainen kasvi, se viihtyy parhaiten avoimella ja aurinkoisella tai puolivarjoisalla paikalla. Se ei pidä liian märästä kasvualustasta ja saattaa aluksi tottua kasvupaikkaansa hitaasti. Uuteen ympäristöön sopeuduttuaan katajasta tulee uskomattoman kestävä kasvi, joka ei kuihdu tai kuole helposti. Olemme koostaneet kaikille katajan kasvattamisesta kiinnostuneille oppaan, jonka avulla saat katajasi viihtymään ja versomaan parhaalla mahdollisella tavalla.

Ohjeet onnistuneeseen istuttamiseen:

  • Jos haluat istuttaa katajan puutarhaasi, paras istutusaika on keväällä ennen säiden lämpenemistä.
  • Kaiva katajan istutuspaikalle kuoppa, joka on kaksi kertaa katajan juuripaakkua leveämpi.
  • Selvitä juuripaakun ulkopuolella olevat mahdolliset yhteenkietoutuneet juuret. Aseta kataja kuoppaan siten, että juuripaakun yläreuna jää juuri ja juuri maanpinnan yläpuolelle.
  • Täytä kuoppa multavalla kasvualustalla ja tiivistä maa niin, että kataja seisoo tukevasti paikallaan. Kastele lopuksi reilusti.

Hoito: näin pidät huolta katajastasi

Vastaistutettua katajaa kannattaa kastella ensimmäisen kasvukauden aikana hyvin, jotta sen juuret kehittyvät kunnolla. Voit halutessasi myös karsia katajaa kevyesti, mutta Suomessa se ei useinkaan ole tarpeen. Kataja viihtyy parhaiten kevyessä, kuivassa ja karussa maaperässä eikä pidä liian märästä.

Täysikasvuisia, hyvin sopeutuneita katajia ei tarvitse kastella, sillä ne huolehtivat riittävästä veden saannista itse, mikäli niiden kasvualusta on normaali. Suojaa katajasi sienitaudeilta poistamalla niistä säännöllisesti kuolleet havut ja oksat. Siten kasvit pysyvät kauniina ja terveinä.

Kataja – Juniperus communis

Katajan käyttö

Kataja ja katajanmarjat ruoanlaitossa

Emiyksilöiden tuottamia käpyjä eli katajanmarjoja käytetään yleisesti ruoanlaitossa antamaan aromikasta makua esimerkiksi marinadeihin, kastikkeisiin ja riistaruokiin. Monet myös hierovat lampaan-, sian- tai naudanlihaan murskattua katajanmarjaa. Murskatusta katajanmarjasta valmistetaan myös mehua ja viinaa. Katajan runkoa ja kaarnaa käytetään tavallisesti lihatuotteiden savustamiseen.

Kataja puulajina ja materiaalina

Katajan sydänpuu on tumman punaruskeaa ja pintapuu vaaleaa. Kataja on erittäin kestävää ja kovaa puuta, joka ei halkea helposti, minkä vuoksi se on suosittua materiaalia veistämiseen, sorvaamiseen ja tarkkoihin puutöihin. Katajan rungoista on ennen vanhaan valmistettu aitoja, ja tapa on viime aikoina tullut taas muotiin. Myös katajan kovat juuret ovat osoittautuneet käyttökelpoiseksi korien ja laatikoiden punontamateriaaliksi.

Lääkinnällinen käyttö

Katajanmarjoja käytetään diureettina, mutta myös veren puhdistamiseen tarkoitetuissa lääkekuureissa. Marjat nimittäin puhdistavat verta edistämällä kuona-aineiden poistumista kehosta virtsan mukana. Samasta syystä katajanmarjalla hoidetaan myös munuaisten vajaatoimintaa.

Lisäksi äkämäsääsket aiheuttavat useimpiin katajoihin niin sanottuja yskänmarjoja. Näillä katajan silmuihin muodostuvilla, maidossa keitettävillä äkämillä on ennen vanhaan hoidettu hinkuyskää.

Kataja – pensas ja puu, jolla on monta nimeä

Juniperus communis  -nimisellä kasvilla eli katajalla on useita alalajeja ja siten myös lukuisia eri kutsumanimiä. Kataja on yksi maailman laajimmalle levinneistä nykyisistä havupuista. Suosituimpia katajalajikkeita ovat muiden muassa suecica eli pilarikataja ja kantarell eli kantarellikataja. Suecican tunnistaa vaaleanvihreistä neulasista ja oksien roikkuvista päistä; kantarellikatajan taas leveästä, kulhomaisesta kasvutavastaan.

Suomessa myydään sekä kotimaisia että ulkomaisia katajalajikkeita. Kataja ei ole ainoastaan ihmisten vaan myös eläinten suosikkipuu: monille katajan omistajille jänikset, hirvet, peurat, teeret ja metsot ovat tuttuja vierailijoita pihapiirissä. Kataja on monille eläimille nimittäin oikea herkkupala, josta maistuvat hyvin sekä oksat, marjat että siemenet.

Se viihtyy niin metsissä, rinteissä, laitumilla kuin hakamaillakin. Puumainen kataja voi kasvaa noin 14 metrin korkuiseksi, vaikkakin sitä tavataan tyypillisimmillään noin kuuden metrin korkuisena. Katajan helposti tunnistettavat neulaset kasvavat kolmen ryhmissä muodostaen eräänlaisia seppeleitä, jotka erottavat ne muista havupuista.

Hyvä tietää katajasta

  • Kovaa ja sitkeää katajaa pidetään suomalaisuuden vertauskuvana.
  • Puumainen kataja voi kasvaa noin 14 metrin korkuiseksi, mutta tavallisimmillaan katajat ovat noin kuusimetrisiä.
  • Voi elää yli 500-vuotiaaksi.
  • Pensasmaiset katajat ovat yleensä 30 cm – 9 m korkeita ja 1–6 m leveitä.
  • Matala mutta voimakas ja leveäkasvuinen juuristo.
  • Katajalajikkeilla on useita eri kasvutapoja lamoavasta pilarimaiseen.
  • Kataja on kaksikotinen, eli kaikki katajat ovat joko hede- tai emiyksilöitä.
  • Emiyksilöt tuottavat katajanmarjoja, jotka ovat todellisuudessa käpyjä.
  • Kataja kasvaa ja menestyy kasvuvyöhykkeillä 1–7.
  • Se kukkii keväällä.

Lue lisää

Ikivihreät >>

Maanpeitekasvit >>