Raparperi

Tieteellinen nimi (Latinankielinen nimi): Rheum rhabarbarum
Heimo: Tatarkasvit (Polygonaceae)

Näin viljelet raparperia itse

Raparperin viljelyä puutarhassa pitää kokeilla vähintään kerran elämässä, sillä mikä olisikaan ihanampaa kuin keväällä esiin nousevat herkulliset versot, jotka osoittavat kesän olevan jo lähellä. Helppohoitoinen raparperi pärjää pitkälti omillaan, kunhan autat sitä hieman poistamalla rikkaruohoja ja raparperin kukkavarsia sekä antamalla sille riittävästi ravinnetta. Raparperi on nimittäin runsaasti ravinnetta vaativa kasvi. Anna sille mieluiten luonnonmukaista vihanneslannoitetta tai kanankakkalannoitetta.

Raparperin istuttaminen vaihe vaiheelta

• Istuta raparperi mieluiten loppusyksyllä tai alkukeväällä. Valitse kasville puoliaurinkoinen paikka, jonka maaperä on hieman kosteaa, mutta kuitenkin hyvin läpäisevää – vesi ei saisi kerääntyä lammikoiksi, vaan sen tulisi valua pois.
• Käytä multavaa ja ravinteikasta, syvää kasvualustaa.
• Raparperia ei tarvitse istuttaa kovinkaan syvälle, vaan siten, että kasvin latvan päällä on enintään 5 cm:n verran multaa.
• Huolehdi riittävästä kastelusta etenkin ensimmäisenä istutuksen jälkeisenä vuonna.
• Koska raparperi on perenna, se kasvaa oikeissa olosuhteissa vuodesta toiseen.

Kuinka lisään raparperiani?

Keväällä voit lisätä raparperia helposti jakamalla vanhempia raparpereitasi. Istuta pistokkaat siten, että niiden juuristo on noin 5 cm:n syvyydessä. Kastele niitä yhtä huolellisesti kuin muitakin vastaistutettuja raparpereja.

Milloin voin korjata satoa?

Ensimmäisenä istutuksen jälkeisenä vuonna on hyvä jättää sato korjaamatta, jotta kasvi saa asettua ja versoa kunnolla. Toisena vuonna voit jo tehdä varovaisen korjuun ja kolmantena vuonna voit huoletta korjata kunnon sadon. Jätä raparperiin aina muutama lehti satoa korjatessasi. Leikkaa raparperia mieluummin vähän kerrallaan useissa erissä, älä kaikkea kerralla. Muista leikata raparperin varsi kokonaan, etteivät varren tyngät jää pystyyn mätänemään.

Raparperi – lapsuuden kesävihannes

Raparperi tuo monille mieleen lapsuuden lempeät kesäpäivät puutarhassa, jolloin koko perhe kerääntyi ulos pöydän ääreen nauttimaan tuoretta raparperipiirakkaa jäätelön ja kermavaahdon kera.

Toiset puolestaan muistavat kotitekoisen raparperimehun tai -kiisselin, joka maistui taivaallisen hyvältä pitkien leikkien päätteeksi. Raparperia on käytetty ruoanlaitossa 1800-luvun loppupuolelta lähtien, ja kesän korvalla kypsyvä vihannes on tavalla tai toisella osa useimpien lapsuusmuistoja. Raparperin hapan maku muuttuu täydellisesti sokerin kanssa nautittuna – ei siis ihme, että raparperi onkin monien ehdoton suosikkijälkiruoka.

Kasvia on lisäksi käytetty erilaisten sairauksien ja vaivojen hoitoon jo miltei 3 000 vuoden ajan, sillä raparperin on huomattu edistävän terveyttä ja lievittävän erilaisia oireita.

Aikojen alussa raparperia kuivattiin ja sen juurista tehtiin jauhetta, jolla sanottiin olevan laksatiivisia, ruokahalua edistäviä ja virkistäviä vaikutuksia. Antiikin ajalla koristeraparperin juuri oli tavallinen ainesosa vatsalääkkeissä. Raparperista tehtyjä lääkkeitä käytettiin muun muassa jauheena ja tippoina.

Eri lajikkeita eri tarkoituksiin

Monet ovat herkkiä happamalle oksaalihapolle, jota on useissa raparperilajikkeissamme. Siksi on kehitetty myös vähemmän oksaalihappoa sisältäviä lajikkeita. Esimerkiksi Elmblitz-lajikkeessa on vähemmän oksaalihappoa, mutta maku ei ole juurikaan kärsinyt jalostamisesta. Lajikkeen varret eivät myöskään ole yhtä puumaisia kuin monien muiden lajikkeiden, joihin olemme tottuneet.

Kaikkia ruoaksi käytettäviä raparperilajikkeita ei välttämättä ole saatavilla esimerkiksi taimistoissa. On silti hyvä ottaa selvää muutamasta raparperilajikkeesta, jotta löydät juuri itsellesi sopivimman.

• Viktoria – Suomen tavallisin raparperilajike, joka tunnetaan herkullisesta, happamasta maustaan. Lajikkeen omena- ja oksaalihappopitoisuus on keskitasoa. Lajike viihtyy syvässä, ravinteikkaassa ja kosteuden säilyttävässä kasvualustassa.
• Elmsblitz – Hienostunut, hieman happaman makuinen lajike, jolla on matala oksaalihappopitoisuus. Lajikkeen varret eivät ole yhtä puumaisia kuin muiden. Se viihtyy niin ikään syvässä, ravinteikkaassa ja kosteuden säilyttävässä kasvualustassa.
• Marshalls Early Red – Monien mielestä yksi parhaista punaisista lajikkeista, josta valmistetaan esimerkiksi marmeladia ja mehua.

Raparperin alkuperä ja historia

Raparperi on kotoisin Itä-Siperiasta, Mongoliasta ja Koillis-Kiinasta. Suomessa sitä alettiin kasvattaa 1600-luvulla, aluksi vain lääkekasvina. Raparperin historiasta Suomessa on vain vähän tietoa, mutta ensimmäisiä raparpereita maassamme kasvatettiin luultavasti Turun alueella. Yleisemmin sitä alettiin viljellä vasta 1800-luvun loppupuolella. Nykyään raparperia kasvatetaan lähes koko maassa.

Vaikka raparperin varsia käytetään yleisesti ruoanlaitossa, on hyvä tietää, että niiden lehdet sisältävät oksaalihappoa, joka suurissa määrin nautittuna on myrkyllistä ja voi kerääntyä munuaisiin. Siksi erityisesti lasten ja munuaiskiville alttiiden henkilöiden tulee nauttia raparperia kohtuudella.

Tietoa raparperista

• Raparperin kukkivat varret voivat kasvaa jopa kahden metrin korkuisiksi.
• Raparperien sukuun kuuluu noin 50 eri lajiketta.
• Raparperia voidaan viljellä lähes koko Suomessa.
• Kukkavarret ovat leikkokukkina majesteettisen upeita.
• Suomen yleisin vihreä raparperilajike on Viktoria.
• Raparperi on helppohoitoinen kasvi, joka tuottaa kunnon satoa vasta muutaman vuoden ikäisenä.

Lue lisää

Kasvata lavalaatikossa – meidän ohjeillamme onnistut >>
Plantagenin lannoitekoulu >>