Kissankello
Kissankellot eivät tarvitse erityistä hoitoa, varsinkaan jos ne kasvavat luonnossa. Ne viihtyvät lämpimässä, aurinkoisessa ja kuivassa maassa, ei kuitenkaan rutikuivassa.
Tieteellinen nimi (Latinankielinen nimi): Campanula
Heimo: Kellokasvit (Campanulaceae)
Kissankellojen viljely
Kissankellojen hoito
Jos viljelet kissankelloja kukkapenkissä, lavalaatikossa, ruukussa tai parvekelaatikossa, ne vaativat aika ajoin hoitoa. Ne kaipaavat valoa, mutta voimakasta auringonpaistetta liian pitkään ei suositella, sillä ne eivät pidä liiasta kuivumisesta. Kastele niitä tasaisin väliajon, mutta varo liikakastelua. Kasvualustana voi olla tavallista, ravinteikasta ja hyvin läpäisevää istutusmultaa. Kurjenkelloja, joita valitaan useimmiten viljelytarkoitukseen, kannattaa myös lannoittaa puutarhalannoitteella, jotta ne kasvaisivat hyvin. Ne kukkivat myös kesä- tai heinäkuussa ja uudelleenkin ennen syksyä, jos ne leikataan heti kukinnan jälkeen 10–15 cm:n mittaisiksi.
Suositut lajikkeet
Lajikkeiden paljoudesta huolimatta Suomessa kasvaa luonnonvaraisena tai viljeltynä kymmenkunta kissankellolajiketta. Jokainen lajike on myös omalla tavallaan ainutlaatuinen, mutta kissankelloista puhuttaessa saatetaan tarkoittaa harakan- tai kurjenkelloja, vaikka ne ovat ominaisuuksiltaan ja kasvutavoiltaan täysin erilaiset. Seuraavassa tutustutaan suosituimpiin lajikkeisiin tarkemmin:
Kissankello
Kissankello on pienikasvuinen. Se on monivuotinen ja luonnonvaraisena yleisin. Sen voi melko helposti sekoittaa harakankelloon.
Kissankello on hento ja se kasvaa harvoina mättäinä. Varret ovat hentoja ja suoria, ja koko kasvi kasvaa vain parinkymmenen senttimetrin mittaiseksi. Kissankellon lehdet ovat pyöreähköt, ylimmät lehdet hiukan terävämmät.
Kissankellon kukinta-aika alkaa heinäkuussa ja jatkuu aina syyskuulle asti. Itse kukka on riippuva ja useimmiten sininen, vaikka myös valkoista muunnosta esiintyy. Kissankellolla on omat alalajinsa ja se leviää helposti.
Tämä kellokasvi esiintyy koko maassa ja kasvaa luonnonvaraisena. Sitä todella kannattaa viljellä, tai pikemminkin kylvää puutarhaansa moneen eri paikkaan.
Harakankello
Harakankello muistuttaa ulkonäöltään kissankelloa, mutta sen kukka on punavioletti ja terälehdet voimakkaan taitteiset.
Harakankello on kaksivuotinen ja voi kasvaa noin puolimetriseksi. Harakankellon lehdet ovat kapeita ja karvattomia ja muuttuvat varren pidetessä koko ajan pienemmiksi. Kellon muotoinen kukka voi olla läpimitaltaan jopa 2,5 cm. Se kukkii yleensä kesä–elokuussa.
Kurjenkello
Kurjenkello on kaunis muunnos, joka voi kasvaa todella suureksi. Se kasvaa noin 50–80 cm korkeaksi. Sen varsi on haaroittumaton ja sen lehdet lansetin muotoiset. Kellomaiset kukat sijaitsevat joko yksitellen tai pieninä ryhminä varren päässä, ja ne voivat olla jopa neljän senttimetrin mittaisia. Kukinta osuu kesä–heinäkuulle, ja tämä kissankellolajike on hyvin suosittu kukkapenkissä, lavalaatikossa, ruukussa tai parvekelaatikossa.
Luonnonvarainen, kaunis ja suosittu
Koska harakan- ja kissankello kuuluvat samaan heimoon, on helpompi ymmärtää, että niillä kummallakin on paikkansa Taalainmaan maakuntakukkana. Lisäksi ne valaisevat niittyjen, tienvarsien ja aukeiden maisemaa ihanin, voimakkaan sinisin kukin. Tämä luonnonvarainen, kaunis kukka sopii hyvin Suomen luontoon.
Kissankello on hyvin yleinen kaikissa Pohjoismaissa ja se kasvaa runsaana lämpimillä ja kuivilla paikoilla. Kukkimisajankohta kertoo paljon vuodenajasta, jolloin kissankellot ovat kauneimmillaan; silloin on keskikesä. Siksi ne ovat erityisen kauniita juuri kesän kauneimpina ja lämpimimpinä päivinä. Kissankellot vain korostavat luonnon kauneutta entisestään, ja niiden ansiosta luonnossa kulkeminen on vieläkin mukavampaa.
Luonnonvaraisuudestaan huolimatta kissankelloa voi istuttaa omaan puutarhaansa. Se tekee puutarhasta luonnonläheisemmän oloisen ja tuo sinne myös sellaista väriä, joka ei maailman kukkaloistossa ole kovin yleinen.
Tietoa kissankellosta:
- Taalainmaan kansalliskukka
- Tieteellinen nimi tulee latinan sanasta campana, joka tarkoittaa pientä kelloa
- Kissankellojen heimoon kuuluu noin 300 lajia, joista kymmentä esiintyy Suomessa
- Voidaan viljellä kukkapenkissä, ruukussa ja parvekelaatikossa
- Kasvaa pohjoisilla lauhkeilla vyöhykkeillä ja on yleinen Euroopassa ja Vähä-Aasiassa
- Useimmat lajit ovat monivuotisia, viljelylajikkeet puolestaan yksivuotisia
Lue lisää
