Alppiruusu

Tieteellinen nimi (Latinankielinen nimi): Rhododendron
Heimo: Kanervakasvit (Ericaceae)

Kasvata alppiruusu puutarhassasi

Alppiruusun istuttaminen on investointi, joka tulee tuottamaan runsaasti silmäniloa moniksi vuosiksi. Hyväntuoksuinen ja helppohoitoinen kasvi kukkii varhain ja säilyy talvellakin kauniin vihreänä. Sopivissa olosuhteissa ja pienellä vaivannäöllä voit hyvin saada kasvatettua omin käsin kauniin, terveen ja hyvinvoivan alppiruusun pihallesi.

Ennen lajikkeen valintaa on hyvä ottaa selvää alppiruusun ja atsalean pienistä, mutta tärkeistä eroavaisuuksista. Niitä hoidetaan suurin piirtein samalla tavalla, mutta niiden ulkonäössä on joitakin eroja.

Olennaisin ero on se, että alppiruusu on ikivihreä, kun taas atsalea pudottaa lehtensä talveksi. Tästäkin säännöstä on tosin poikkeuksia; jotkin atsalealajikkeet ovat nimittäin talvivihantia alppiruusujen tavoin. Alppiruusu viihtyy parhaiten puolivarjoisalla tai varjoisalla kasvupaikalla, kun taas atsalea vaatii enemmän valoa.

Istuta näin – ohjeet vaihe vaiheelta

• Valitse alppiruusullesi ensin sopiva kasvupaikka puutarhassasi. Huomaa, että alppiruusulla ja atsalealla on toisistaan poikkeavia tarpeita valon määrän suhteen. Valitse siis joko sopiva kasvi kasvupaikan mukaan tai sopiva paikka kasvin tarpeiden mukaan.
• Alppiruusun ihanteellinen kasvualusta on hapan, pH-arvoltaan noin 4,5–5,5. Kasvualustan tulisi myös olla kalkkipitoinen, huokoinen ja hyvin läpäisevä.
• Maaperää voi parantaa sekoittamalla siihen lannoittamatonta turvetta, tammi- tai pyökinlehtikompostia ja/tai havuja. Voit lisätä kasvualustaan myös hieman soraa.
• Istuta mieluiten useita pensaita samaan kohtaan, sillä sukurakas alppiruusu viihtyy lajitovereidensa seurassa.
• Kaiva suuremmille yksilöille noin 40 cm syvä, läpimitaltaan 70 cm:n kokoinen kuoppa. Juuripaakun yläreunan tulee jäädä vain muutaman senttimetrin verran maanpinnan alapuolelle.
• Kastele alppiruusua istutuksen yhteydessä ja koko ensimmäisen kasvukauden ajan reilusti.
• Vastaistutetun alppiruusun suojaamiseksi maa on hyvä peittää pyökin- ja tammenlehdillä, havuilla, neulasilla tai muulla hitaasti hajoavalla kasvimateriaalilla, jonka pH-arvo on alhainen.

Alppiruusun hoito

Alppiruusun hoito ei vaadi mahdottomia. Keväällä, kun kukat ovat täysin puhjenneet, voit lannoittaa pensastasi erityisellä alppiruusulannoitteella. Pidä pensaasi virkeänä nyppimällä kuihtuneet kukat säännöllisesti pois. Siten se jaksaa kasvattaa uusia lehtiä ja nuppuja.

Syksyn korvalla, ennen ensipakkasia, alppiruusua tulee kastella reilusti, vaikka syksy olisikin sateinen. Alppiruusu varastoi syksyllä vettä talven varalle, sillä se haihduttaa lehdiltään runsaasti nestettä ympäri vuoden. Jos aurinko alkaa alkukeväällä lämmittää, vaikka maa on vielä roudassa, alppiruusut kannattaa suojata juuttikankaalla. Muuten pensas voi vaurioitua kuivumisen vuoksi pahasti.

Näin karsit alppiruusuasi

Kestää hyvän aikaa ennen kuin alppiruusun tai atsalean karsiminen tulee ajankohtaiseksi. Jos katsot karsimisen kuitenkin tarpeelliseksi, on siihen tarjolla hyviä vinkkejä. Poista kaikki vaurioituneet ja kuolleet oksat, jotka löydät. Jos pensas on mielestäsi kasvanut liian suureksi tai se on menettänyt elinvoimansa, voit alasleikata sen kokonaan. Leikkaa se siinä tapauksessa noin 10–15 cm:n korkuiseksi maanpinnasta, mieluiten keväällä.

Alppiruusun historia

Alppiruusun nimi on mainittu ensimmäisen kerran noin vuodelta 100 eKr. peräisin olevissa lääkäri ja kasvitieteilijä Dioskoridesin kirjoituksissa. Hän viittasi alppiruusulla kuitenkin aivan toiseen kasviin, nimittäin oleanteriin. Vasta Linné nimesi rhododendronheimoon kuuluvan kasvin alppiruusuksi. Linné itse oli ensimmäinen, joka luokitteli kasvitieteellisesti joitakin alppiruusulajikkeita, kuten Suomessa vain Pohjois-Lapin tunturiseudulla kasvavan lapinalppiruusun .

Alppiruusun historian voi jäljittää jopa aina Aleksanteri Suuren aikoihin asti; tuolta ajalta on löydetty kirjoituksia alppiruususta, tarkemmin sanottuna kelta-atsaleasta. Kerrotaan, että Aleksanteri sairastui syötyään kelta-atsaleahunajaa. Vaikka kasvia ei olisikaan mainittu kirjoitetussa muodossa sitä aiemmin, on löydetty 50 miljoonan vuoden ikäisiä fossiileja, jotka osoittavat alppiruusun olleen olemassa jo vähintään 200 miljoonan vuoden ajan.

Rhododendronheimoon kuuluu yli 900 eri puutarhakasvilajiketta, joilla kullakin on oma värinsä, muotonsa ja kukinta-aikansa. Useimmat niistä kukkivat kuitenkin alkukesällä. Viime vuosina tämän näyttävän kasvin suosio on kasvanut Suomessa huomattavasti, ja kaupoissa onkin saatavilla yhä enemmän myös hybridilajikkeita. Latinankielisen nimensä kasvi on saanut kreikan ruusua tai puuta tarkoittavasta sanasta rhodo sekä puuta tarkoittavasta sanasta dendron .

Hyvä tietää alppiruususta

• Alppiruusun kukat ovat joko valkoisia, keltaisia, punaisia, vihreitä tai sinisiä.
• Monia lajikkeita kasvatetaan koristekasveina.
• Suurimpien alppiruusulajikkeiden lehdet ovat jopa metriset, pienimpien vain 8–10 mm:n pituiset.
• Alppiruusu on lähes 200 miljoonaa vuotta vanha lajike.
• Se on helppohoitoinen pensas, joka sopii useimpiin puutarhoihin.

Lisää tietoa ja inspiraatiota löydät täältä

Alppiruusu – näin onnistut >>
Atsalea – vinkkejä ja kasvatusohjeita >>
Tutustu laajaan puutarhakasvien valikoimaamme >>