Pavut ja herneet

Papujen ja herneiden suosi kasvaa jatkuvasti, mutta nämä lajit ovat olleet olemassa jo pitkään. Jo kahdeksan tuhatta vuotta sitten amerikkalaiset alkuasukkaat viljelivät papuja. Pavut olivat erittäin arvostettuja, ja kaakaopapuja käytettiin maksuvälineenä. 1500-luvun aikana pavut kulkeutuivat Eurooppaan löytöretkeilijöiden, kuten Kolumbuksen mukana.  
Herneet ovat peräisin Lähi-idästä ja Keski-Euroopasta. Ei ole tiedossa, miten herneet tulivat Pohjoismaihin, mutta arkeologisten löytöjen perusteella on päätelty, että herneet olivat täällä jo kivikaudella.

Ero papujen ja herneiden välillä

Pavut ja herneet ovat sukua, mutta niiden välillä on useita eroja erityisesti muodon, mutta myös viljelyn suhteen. Yleisesti ottaen herneet kestävät paremmin kylmää, mutta molemmat sopivat hyvin näille pohjoisille leveysasteille. Sekä pavut että herneet ovat helppoja viljellä. Ne viihtyvät parhaiten auringossa ja ilmavassa mullassa, jonka pH-arvo on mielellään hieman korkeampi. Viljely yhdessä muiden kasvien kanssa vähentää tuhohyönteisten hyökkäyksen riskiä.

Papujen viljely

Pavut pitävät lämpimästä. Niitä ei pidä kylvää ennen kuin maa on lämmennyt 12–16 asteeseen, eikä pakkasen riskiä ei ole.

Papulajeja on paljon erilaisia ja yleensä ne jaetaan eri ryhmiin, kuten esimerkiksi vahapapuihin ja leikkopapuihin. Härkäpapu on myös hernekasvi, mutta se ei ole sukua muiden lajien kanssa. Myös härkäpapua voi viljellä heti, kun maa on lämmennyt. Ohuet palot voi syödä suoraan, mutta vanhemmat pavut täytyy silpiä ja valmistaa. Härkäpapuja kannattaa viljellä myös uhanalaisten mehiläisten vuoksi.  

Lue lisää:
Härkäpapu – kasviopas

Tarhapavut jaetaan ryhmien lisäksi myös salkopapuihin tai pensaspapuihin. Salkopavut tarvitsevat tuen kasvaessaan, kun taas pensaspavut kasvavat tiiviissä pensaissa.

Herneiden viljely

Herneet viihtyvät kuohkeassa maaperässä, eivätkä ne yleensä ole yhtä herkkiä kylmälle kuin pavut. Silpoydinherneiden ja taittoherneiden kanssa täytyy kuitenkin odottaa, kunnes maaperän lämpötila on kymmenen asteen paikkeilla. Monien herneiden, kuten esimerkiksi vihreiden herneiden, sesonki alkaa maalis-huhtikuussa, ja sato korjataan syksyllä. Kiipeilevät hernelajit kannattaa kylvää tiheään niin, että ne kiipeävät toistensa päälle. Kannattaa myös laittaa kuitukangas uusien kylvösten päälle suojaamaan linnuilta.

Liselotten parhaat vinkit Härkäpapu 'Red Epicure' härkäpapu, jonka pavut ovat suuria ja upean punaisia Silpoherne 'Alderman' hieno silpoydinherne, joka antaa runsaan sadon ja jonka maku on todella makea Silpoherne 'Petit Provencal' silpoherne, joka antaa aikaisen ja hyvän sadon

Silpo- ja taittoherneet

Herneet ja pavut voidaan jakaa silpo- ja taittovariantteihin. Papujen tai herneiden silpiminen tarkoittaa kuorien poistamista ennen valmistamista tai syömistä. Silpo- ja taittoherneiden kuoret ovat sitkeitä, eivätkä erityisen hyvänmakuisia, joten nämä herneet silvitään. Sen jälkeen pavut tai herneet valmistetaan.

Taittopavut/taittoherneet taas voit syödä raakana tai kevyesti keitettyinä kuorien kanssa, mutta ne voi myös kuoria. Taittoherneitä ovat esimerkiksi eri sokerihernelajit.

Silpoydinherneillä on monia yhtäläisyyksiä silpoherneiden kanssa. Yleensä ne silvitään ja ovat makeampi kuin muut silpoherneet. Valitse tämä lajike, jos haluat kasvattaa omia vihreitä herneitä.  

Typpeä sitovia kasveja

Sekä herneet että pavut ovat typpeä sitovia, mikä tarkoittaa, että ne sitovat itseensä typpeä ilmakehästä. Kun ne myöhemmin kuihtuvat, ne vapauttavat typen maaperään, mikä hyödyttää muita kasveja. Siksi on hyvä valita viljelyyn sellainen paikka, jossa aiot myöhemmin kasvattaa ravintoa tarvitsevia ja typpeä rakastavia kasveja, kuten valkosipulia tai kurpitsoja. Typpi palautuu maaperään parhaalla mahdollisella tavalla, kun jätät juuret jäljelle satoa korjatessasi.

Raakoja vai kypsiä

Selvitä aina, miten viljelemäsi pavut tai herneet korjataan ja valmistetaan. Osasta papuja voi tulla voimakkaita vatsavaivoja, jos ne syö raakana. Tällaisia ovat esimerkiksi kidneypavut.

Salaatti sokeriherneillä, fetalla ja mintulla 4 henkilölle 1 dl pinjansiemeniä – paahda kullanruskeaksi kuivalla paistinpannulla 300 g sokeriherneitä (tai aikaisin kerättyjä litteitä härkäpapuja) 100 g fetajuustoa (tai vegaanista fetan tyyppistä juustoa) ½ dl mintunlehtiä (valitsemaasi lajia) ½ sitruunan mehu ja kokonaisen sitruunan raastettu kuori suolaa ja pippuria maun mukaan

KIRJOITTAJA
Liselotte Roll, toimittaja ja kirjailija, joka on julkaissut useita luontoa, eläimiä ja viljelyä käsitteleviä kirjoja ruotsiksi.
(Kuva: Sandra Birgersdotter Ek)
 

Lue lisää

• Kasvata sokeriherneitä
• Kerää omia siemeniä ja lisää taimien määrää