Kasvioppaat

Tilli

Tilli on meille suomalaisille rakas yrtti. Se on monien kesäherkkujen keskeinen raaka-aine, sillä se maustaa niin uudet perunat juhannuspöydässä kuin syyskestien ravut. Tillillä on vaiheikas ja pitkä historia keittiöissämme, ja siitä löytyy historiasta maininta jo noin vuodelta 1500 eaa.

Tieteellinen nimi (Latinankielinen nimi): Anethum graveolens
Heimo: Sarjakukkaiskasvit (Apiaceae)

Vinkkejä ja ohjeita tillin kasvatukseen

Tillin kasvattamisessa on haasteensa: sillä on oltava sopivat kasvuolosuhteet, ja se on suojattava sekä kasvitaudeilta että tuholaisilta. Tilli ei viihdy raskaassa maassa, vaan tarvitsee laadukasta, vihannesten kasvatukseen sopivaa multaa, joka on ravinteikasta, humuspitoista ja läpäisevää.

Tilli on myös herkkä kuivumiselle, joten kasvusto on pidettävä koko ajan kosteana, muttei liian märkänä. Tillille suositellaan myös lannoitusta: suositeltavia ovat tavallinen lanta, Algomin-lannoite tai Blåkorn-kestolannoite. Tillistä kannattaa korjata satoa monta kertaa kesän ja syksyn aikana.

Kasvitautien välttämiseksi tillin kasvupaikkaa olisi hyvä vaihtaa vähintään viiden vuoden välein. Tilli ei myöskään viihdy muiden sarjakukkaiskasvien, kuten porkkanan tai palsternakan, vieressä. Sen sijaan se hyötyy kaali- ja sipulikasvien läheisyydestä.

Tilli – vaativa pohjoismaisten ruokien mauste

Tilliä on olemassa useita lajikkeita, joista osaa viljellään ja osa kasvaa luonnonvaraisina. Meillä kasvatetaan yleensä nopeakasvuista lehtitilliä (joka korjataan ennen myöhään tapahtuvaa kukintaa) sekä kruunutilliä. Tilli on yksivuotinen kasvi, jota kasvatetaan sekä kaupallisesti että kotipuutarhoissa. Korkeimmat lajikkeet voivat kasvaa jopa metrin korkuiseksi.

Tillin varret ovat yleensä tummanvihreät ja haaroittuneet. Kukinto on kerrannaissarja, jossa on pienet kellanvihreät kukat. Tilli kukkii vasta loppukesästä, joskus myöhäänkin, jolloin kruunutillisato ei ehkä ehdi kypsyä kurkkujen säilöntää ja rapukestejä varten.

Käyttö mausteena

Tilliä voidaan käyttää ruoanlaitossa monella tavalla. Tillistä voidaan käyttää kaikki osat: niin kukat, siemenet, lehdet kuin varretkin. Se on kuitenkin parasta tuoreena. Kuivattuna tilli menettää makuaan, joten jos sitä ei voida käyttää tuoreena, ylimääräinen sato kannattaa kuivaamisen sijaan pakastaa vastaisen varalle.

Tilli on peräisin Välimeren alueelta ja Lounais-Aasiasta, mutta se on suosittu mauste pääasiassa Pohjois-Euroopassa.

Tietoa tillistä

Tilliä käytettiin runsaasti Rooman valtakunnan aikana, ja se tuli Pohjoismaihin munkkien mukana.
Tillin siemeniä on käytetty vauvojen koliikkivaivoihin ja rohtona imettäville äideille.
Tillin sanotaan rauhoittavan.
Nimen sanotaan juontavan juurensa muinaisnorjalaisesta sanasta dylle, tuudittaa uneen.
Tillin uskottiin pitävän pahat henget loitolla ja suojaavan noitumiselta ja kirouksilta.
Voi kasvaa jopa metrin korkuiseksi.
Koko kasvi voidaan käyttää mausteeksi: lehdet, varret ja kukat.
On hieman hankala kasvatettava.