Kesäkurpitsa

Squash, zucchini, courguette, kesäkurpitsa... Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta riippumatta millä nimellä sitä kutsutaan, se on yksi hauskimmista viljeltävistä vihanneksista. Se on hyvänmakuinen, antaa suuret sadot ja siitä löytyy monta lajiketta. Kaiken lisäksi se on helppo kasvattaa.

Vihannekset

Lajike on alun perin Amerikan mantereelta. Siellä sitä on viljelty pitkään – Ecuadorista on löytynyt jopa 12 000 vuotta vanhoja kesäkurpitsan siemeniä. Nykyisin kasvi on yleistynyt ympäri maailmaa ja useimmat kasvatettavat lajikkeet ovat Italiasta peräsin. Siellä se kuuluu keskeisenä osana Välimeren keittiöön. Italiassa kasvia kutsutaan zucchiniksi, mutta Ranskassa nimellä courguette.

Kesäkurpitsa, joka on sukua kurkulle, sopii syötäväksi monessa yhteydessä ja monella tavalla. Sen kukat ovat erityinen herkku: ne voidaan friteerata ja nauttia erilaisilla täytteillä.

Mutta mikä sitten erottaa kesäkurpitsan kurpitsasta? Lyhyesti kuvattuna kurpitsa on yksi kesäkurpitsalajike, jolla on kovempi kuori ja usein myös melonia muistuttava ulkomuoto.

Lue myös:
Kurpitsa – kasviopas

Kesäkurpitsan kesä- ja talvilajikkeet

Keskeinen ero kesäkurpitsan talvi- ja kesälajikkeiden välillä on kypsymisaika: kesälajike kypsyy aikaisemmin kasvukaudella. Sillä on myös ohuempi kuori, joten se kannatta syödä heti eikä säilöä. Talvilajike antaa satoa loppukesästä ja syksyllä. Sillä on paksumpi kuori ja sisältää vähemmän vettä, joten se soveltuu paremmin säilömiseen.

Kurpitsat jakaantuvat kolmeen lajikeryhmään

Cucurbita pepo (satokurpitsa, kesälajike)
Cucurbita maxima (jättikurpitsa, talviajike)
Cucurbita moschata (myskikurpitsa, kiinteä hedelmäinen ja makean pähkinäinen maku)

Näin viljelet kesäkurpitsaa

Kesäkurpitsa ja kurpitsa rakastavat lämpöä, suuria määriä vettä ja paljon ravinteita. Niitä voi viljellä jopa suoraan kompostin päällä, kunhan paikassa ei esiinny etanoita.

Esiviljely

Lämpimässä ilmastossa siemenet voi kylvää sellaisinaan, mutta esikasvatetut taimet sietävät paremmin hyönteisiä ja etanoita.

Taimet kannattaa esikasvattaa sisätiloissa aurinkoisen ikkunan ääressä tai kasvihuonelampun alla neljä viikkoa ennen istutusta. Taimet kaipaavat lämpöä, joten tehokkainta on istuttaa siemenet multaan, joka on lämpömaton päällä ja pitää yllä noin 25-30 asteen lämpötilaa.

Kesäkurpitsa- ja kurpitsataimet kasvavat nopeasti ja ne tulee istuttaa uudelleen suurempiin ruukkuihin sitä mukaa kun ne kasvavat. Kurkkukasvit eivät siedä kosteutta juurikauluksessa. Siksi taimea ei pidä istuttaa syvemmälle kuin aiemmin kun alustaa vaihtaa. Parasta on jättää varsi näkyviin pienen kumpareen päälle. Siten ylimääräinen vesi valuu pois ja pitää kauluksen kuivana.

Ulkoviljely

Kurpitsaa ei pidä istuttaa liian aikaisin keväällä. Maaperän tulee olla vähintään 15 astetta lämmin ja hallan mahdollisuus ohitettu. Siedätä taimia pari päivää ennen lopullista ulkoistutusta asettamalla ne ulos päiväsin ja ottamalla ne sisään yöksi.

Istuta taimet sen jälkeen multaan sellaiseen paikkaan, jossa liika vesi pääsee valumaan pois. Lannoita lehmän lannalla tai luonnon lannoitteella. Valitse paikaksi aina lämmin, aurinkoinen ja säältä suojaisa kohta, silloin taimet viihtyvät parhaiten. Taimien välille kannattaa jättää 70-80cm.

Kurpitsan ja kesäkurpitsan pölytys

Eräät kurpitsa- ja kesäkurpitsalajit lisääntyvät suvuttomasti eikä niitä tarvitse pölyttää. Toiset lajit lisääntyvät suvullisesti. Ampiaiset ja muut pölyttäjät hoitavat pölytyksen silloin, kun nämä kasvit sijaitsevat ulkotiloissa. Suljetuissa kasvihuoneissa pölytys tulee toimittaa siveltimellä tai hienovaraisesti hieromalla koiraskukintoa naaraskukintoa vasten. Jälkimmäisen tunnistaa laajenemasta/hedelmärungon aihiosta kiinnittymiskohdassa).

Kastelu ja lannoitus

Kastele ja lannoita kurpitsakasveja säännöllisesti. Lannoitteeksi sopii esimerkiksi lehmänlanta tai luonnolliset lannoitteet. Nämä lannoitteet sisältävät vähemmän typpeä kuin muut lannoitelajikkeet. Tämä ennaltaehkäisee liiallista lehtikasvua.

Sato

Kesäkurpitsa maistuu parhaalta, kun sato korjataan kasviksen ollessa 10-15cm pituinen. Suurempinakin ne ovat syömiskelpoisia. Mitä enemmän satoa korjataan, sitä enemmän hedelmiä kasvi tuottaa.

Talvilajikkeet maistuvat parhailta, kun sato korjataan myöhemmin, kun se on saavuttanut täyden koon, kuori on kova ja vaihtanut väriä tummemmaksi.

KIRJOITTAJA
Liselotte Roll, toimittaja ja kirjailija, joka on julkaissut useita luontoa, eläimiä ja viljelyä käsitteleviä kirjoja ruotsiksi.
(Kuva: Sandra Birgersdotter Ek)